kevyt vegaani

Kun et halua syödä eläinperäistä ruokaa, mutta et voi syödä herkkuja.

Viljaton vegaani

Tom kha on mahtava thaimaalainen kookoskeitto.

Tom kha on mahtava thaimaalainen kookoskeitto.

Se että olen taas lopettanut kotimaisten viljojen syönnin ei liity mitenkään siihen että olen vegaani. Olen vegaani eläinten, ympäristön ja ihmisten hullutusten takia, kun taas kaikki muut ruokavalioasiat liittyvät omiin makumieltymyksiini ja painonhallintaan.

Juuri kun pitäisi mainostaa täysiä sitä, että vegaaniksi ryhtyessään ei tosiaankaan tarvitse luopua pitsasta ja leivosherkuista, minä menen niistä luopumaan, kun en kykene olemaan lihomatta.

Juuri kun pitäisi mainostaa täysiä sitä, että vegaaniksi ryhtyessään ei tosiaankaan tarvitse luopua pitsasta ja leivosherkuista, minä menen niistä luopumaan, kun en kykene olemaan lihomatta.

Minusta on vähän ällöttävää olla semmoinen tyyppi, joka eliminoi ruokavaliostaan jotain vegaanista, kun pitäisi olla tyyppi joka kertoo miten rajattomasti on kaikkea mitä voi syödä aiheuttamatta eläimille ikävää.

Kummalliset ruokarajoitteisuudet eivät ole veganismista kertomiselle yhtään hyväksi. Miettikää jotain ihmistä, jonka mielestä on vaikea ajatus luopua lihansyönnistä, maidosta ja munista. Jos sellainen kuulee, ettei joku vegaani syö myöskään leipää, leivonnaisia, pastaa ja sen sellaista niin siinähän menee jo ihan sekaisin että mistähän veganismissa on oikein kyse. Sen hämmenyksenhän jo muutenkin huomaa kun ihmiset ovat ihan ihme asioista kysyneet että voinko syödä sitä.

Falafelia ja dippiä.

Falafelia ja dippiä.

En ole ylpeä itsestäni tämän viljattomuuden takia. Sen sijaan teen näin koska luulen sen olevan minulle hyväksi. En lähde hommaa promotoimaan, mutta ehkä jollekin toiselle painonsa kanssa jojottelevalle tästä kirjoittelusta voi olla apua. Minä kun en halua mitään kuureja, vaan löytää pysyvän keinon pysyä normaalipainossa jatkaen silti hedonistista elämääni.

Thaimaalainen tulinen salaatti cashewpähkinöillä. Tällaisia tykkään syödä.

Thaimaalainen tulinen salaatti cashewpähkinöillä. Tällaisia tykkään syödä.

Minulle ei ole oikeastaan kovin vaikeaa elää ilman kotimaisia viljoja, koska ruokailutapani ovat muutenkin aika aasialaiset. Vietin juuri puoli vuotta Thaimaassa, eikä siellä juuri tullut syötyä vehnää. Leivässä siellä on yleensä aina maitoa ja munaa eikä siihen muutenkaan olisi mitään kivaa päälle pantavaa. Vehnää söin vain silloin kun harvoin söin pitafalafelia tai italialaisessa pastaa. Nuudelitkin ovat siellä useimmiten riisinuudeleita. Olen menossa Thaimaahan taas ensi syksyksi ja talveksi, joten vehnättömyys käy aika luonnollisesti taas siellä. (Lue millaista ruokaa vegaani saa Thaimaan ravintoloista >>)

ciabatta vegaanitäyttein

Leipäherkkuja saatan ehkä tilata vielä ravintoloista jos ei muuta kivaa ole, mutta kotiin jätän leivät kantamatta.

Sen sijaan kun tulin Suomeen kesäkuussa, vedin heti himona leipää. Lihoin parissa viikossa parit kilot mitä Thaimaassa oli pudonnut. Olo oli tukala. Muutaman viikon vetämättömän fiiliksen jälkeen päätin jättää viljat ja olo virkistyi ja puputtaminen väheni. En sano että se johtuisi siitä että gluteeni ei sopisi elimistölleni. Siitä minulla ei ole oikein vakuuttunutta fiilistä. Sen sijaan minulla on hieman himo viljatuotteisiin. En meinaa saada leivästä tarpeekseni ja jos saan keksipaketin, se menee sen siliän tien. Olen sitten kokonaan ilman, kun en ilmeisesti ravitsemuksellisesti tarvitse leipomuksia. Ehkä tässä on jotain samaa kuin että jos ihminen tekee makealle lakon ei sitä sitten enää niin kaipaakaan, kun elimistö tai addiktoitunut mieli on onnistunut siitä vieroittumaan.

Mökillä kesällä söin tämänoloista ruokaa.

Mökillä kesällä söin tämänoloista ruokaa.

Kun teen itse ruokaa teen lähinnä joko erilaisia salaatteja tai paistan pannulla vihanneksia ja tofua. Joskus teen thaimaalaisia keittoja tai sosekeittoja ja dippaan raakoja vihanneksia guacamoleen ja hummukseen. Kauhean monella vegaanilla esimerkiksi soijabolognese spagetilla on erittäin tavallinen ruoka, mutta en ole sitä tehnyt itselleni varmaan vuosiin. Joskus olen himoinnut pastaa tomaattikastikkeella, etenkin kun vuosi sitten kävin Italiassa. Mutta yleensä haluan syödä paljon vihanneksia raakana tai paistettuna kaikenlaisten tunkkaisten pataruokien tai risottojen sijaan. Seitanin suhteen en ole mitään päättänyt, sitä kun jostain syystä en tofutyttönä paljoa harrasta. Thaimaassa ainakin aion syödä feikkilihoja kyselemättä ovatko ne soijaprotskua vai seitania.

tahinia

Olen syönyt aamuisin joskus myös tahinia tai hummusta, joihin dippaan vihanneksia. Tässä itse tehtyä tahinia ja kukkakaalin jämiä.

Aamiaiseksi olen nyt syönyt esimerkiksi marjoja soijajugurtin kanssa tai hedelmiä ja pähkinöitä. Smoothieita voisin tehdä etenkin jos olisin talven Suomessa ja pakastin pullottaisi marjoja. Muuten tykkään syödä hedelmät semmoisenaan.

Koska viljattomuuteni ei johdu siitä, että olisin ihan vakuuttunut gluteenin pahuudesta, en aio ryhtyä korvaamaan viljatuotteita gluteenittomilla tuotteilla. Eli en ryhdy leipomaan gluteenittomista jauhoista herkkuja, koska tarkoitukseni on olla syömättä noita herkkuja. Se ei minua auta, jos ryhdyn tekemään gluteenittomia kuppikakkuja. Enkä aio ryhtyä mitään raakakakkujakaan vääntämään, siinä mentäisiin ojasta allikkoon.

hedelmätori

Hedelmiä syön innolla.

Olen saanut vähän semmoista kuvaa, että etenkin muualla maailmassa, kai lähinnä Yhdysvalloissa on kauhean paljon kaikenlaista ihme venkoilua vegaaniruokavalioon liittyen. On pelkkiä banaaneja syövää Bananagirliä, vihersmoothieilla itsensä hyväksi ihmiseksi tuntevia tyyppejä sun muuta. No joo, banaanit ovat mielestäni jumalten ruokaa eikä minulla ole mitään vihersmoothieita vastaan, tänne vain. Mutta en tykkää siitä, että nämä ilmiöt liitetään liian läheisesti veganismiin. Vegaani kun saa halutessaan elää ihan rauhassa roskaruokaakin syöden eikä tarvitse olla mikään terveysintoilija tai lainkaan askeetikko. Facebookin vegan fatness -ryhmä on oikein hauska kakku- ja pitsakuvineen.  Aion kyllä erityisiin ravintoloihin maailmalla päätyessäni syödä niiden burgereita ja leivoksia, koska viljattomuudessani on kyse omasta terveydestäni eikä eläimistä. Itseni voin kyllä välillä pettää, mutta en eläimiä  🙂

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: